Ylipainehappihoito ja urheilijan palautuminen – mitä tutkimukset sanovat?

Ylipainehappihoidosta puhutaan paljon urheilijoiden palautumisen yhteydessä. Tässä artikkelissa käymme läpi, mitä aiheesta on oikeasti tutkittu: mitä tutkimuksissa on havaittu, mitä ei ole havaittu ja mitä ei vielä tiedetä. Kaikki tutkimukset on listattu lähteineen artikkelin loppuun.

Artikkeli on yleistä tietoa, ei hoitosuositus. Tutkimusten tulokset kertovat ryhmien keskiarvoista. Ne eivät kerro, miten hoito vaikuttaa juuri sinuun.

Ensin tärkeä ero: paine ja happi vaihtelevat paljon

Ylipainehappihoidolla tarkoitetaan tutkimuksissa hyvin erilaisia asioita. Kaksi lukua ratkaisee, mistä on kyse:

• Paine. Se ilmoitetaan yleensä yksikössä ATA. Normaali ilmanpaine merenpinnan tasolla on 1 ATA.
• Hengitetyn ilman happipitoisuus. Tavallisessa ilmassa on noin 21 % happea.

Kun nämä kerrotaan keskenään, saadaan happiosapaine. Se kuvaa, kuinka paljon happea hengität. Mitä suurempi luku, sitä enemmän happea liukenee vereen.

	Paine	Happea hengitysilmassa	Happiosapaine (noin)
Tavallinen ilma	1 ATA	21 %	0,2
”Mieto” ylipainehappi tutkimuksissa	1,25–1,3 ATA	25–40 %	0,3–0,5
Meillä klinikalla	1,3–1,5 ATA	enintään noin 95 %	enintään noin 1,4
Sairaalan painekammiohoito ja monet urheilututkimukset	2,0–2,8 ATA	100 %	2,0–2,8

Taulukosta näkyy, että suuri osa urheilijoita koskevista tutkimuksista on tehty selvästi korkeammassa paineessa ja suuremmalla happimäärällä kuin meillä. Osa taas on tehty selvästi matalammalla. Tuloksia ei siksi voi suoraan siirtää klinikan hoitoon kumpaankaan suuntaan. Tästä erosta on kirjoitettu myös tieteellisessä kirjallisuudessa: Morningstar ja Strauchman (2026) muistuttavat, että sairaalatasoinen ylipainehappihoito ja mieto ylipainehappi eivät ole sama asia, ja tutkimuksia lukiessa pitää katsoa, kummasta on kyse [1].

Lue lisää siitä, miten sairaalan painekammiohoito ja hyvinvointiklinikan ylipainehappihoito eroavat.

Vanhemmat tutkimukset: lihasarkuus kovan treenin jälkeen

Vuosina 2000–2003 tehtiin useita pieniä tutkimuksia, joissa terveille, liikuntaan tottumattomille nuorille miehille aiheutettiin tarkoituksella lihasarkuutta raskaalla jarruttavalla (eksentrisellä) lihastyöllä. Sen jälkeen osa sai ylipainehappihoitoa ja osa lumehoitoa. Paine oli näissä tutkimuksissa 2,5 ATA ja happea lähes 100 %.

• Mekjavic ym. (2000): 24 miestä, seitsemän hoitokertaa. Lihasvoiman palautumisessa ja arkuudessa ei ollut eroa ryhmien välillä [2].
• Harrison ym. (2001): 21 miestä. Lihaksen turvotuksessa, voimassa, arkuudessa ja verikokeissa ei havaittu eroa [3].
• Webster ym. (2002): 12 miestä. Eroa ei juuri ollut. Hoitoryhmässä havaittiin nopeampaa palautumista kahdessa mitatussa asiassa: lihaksen staattisessa voimassa ja kipuaistimuksessa [4].
• Germain ym. (2003): 16 opiskelijaa, viisi hoitokertaa. Palautuminen ei ollut nopeampaa, vaikka arkuus oli hoitoryhmässä kolmantena päivänä hieman lievempää [5].

Cochrane-katsauksessa (Bennett ym. 2005) koottiin yhteen yhdeksän pientä tutkimusta, joissa oli yhteensä 219 osallistujaa. Katsauksen mukaan näyttöä ei ollut siitä, että ylipainehappihoito nopeuttaisi palautumista tällaisesta lihasarkuudesta. Joissakin tutkimuksissa hoitoryhmä raportoi jopa hieman enemmän kipua [6].

Yhteenvetona: kun tutkittiin tottumattomien ihmisten lihasarkuutta, korkeapaineisesta ylipainehappihoidosta ei löytynyt selvää hyötyä.

Uudemmat tutkimukset: väsymys ja palautuminen urheilijoilla

Viime vuosina tutkimus on siirtynyt enemmän urheilijoihin ja yleiseen palautumiseen harjoituksen jälkeen. Tulokset ovat vaihtelevampia.

Chen ym. (2019) tutkivat 41 urheilijaa, joilla oli harjoittelussa syntynyt lihasvamma. Puolet sai kymmenen ylipainehappihoitoa (2,5 ATA, 100 % happea) ja puolet lumehoidon kammiossa tavallisella ilmalla. Tutkimus oli kaksoissokkoutettu, eli osallistujat eivät tienneet, kumpaan ryhmään he kuuluivat. Hoitoryhmässä lihasvaurioon liittyvien veriarvojen (esim. kreatiinikinaasi ja myoglobiini) taso laski ja kipu väheni enemmän kuin vertailuryhmässä [7].

Qu ym. (2024 ja 2026) tutkivat 12 kansallisen tason miesurheilijaa kuuden päivän ajan. Joka päivä he pyöräilivät 90 minuuttia ja palautuivat sen jälkeen 60 minuuttia joko miedossa ylipainehapessa (1,25 ATA, 26–28 % happea) tai lepäämällä tavallisessa huoneessa. Mietoon ylipainehappeen liittyi pienempi koettu väsymys, sykkeen nopeampi palautuminen ja osassa veriarvoista nopeampi palautuminen. Myöhemmässä raportissa kuvattiin myös parempaa koettua unenlaatua ja kestävyyssuoritusta. Lyhyessä maksimaalisessa polkemistestissä (Wingate-testi) ja vauhdittomassa pituushypyssä eroa ei löytynyt [8, 9].

Tutkimuksessa on rajoituksensa: osallistujia oli vähän, ja vertailuryhmä lepäsi kammion ulkopuolella. Osallistujat siis tiesivät, kumpi palautustapa oli kyseessä, mikä voi vaikuttaa etenkin koettuun väsymykseen ja uneen.

Yagishita ym. (2025) tutkivat yhdeksää yliopisto-opiskelijaa tunnin pyöräilyn jälkeen. Yksi ylipainehappihoito (2,5 ATA, 60 min) vähensi koettua väsymystä selvästi, kun vertailuna oli mieto paine tavallisella ilmalla. Verikokeet eivät kuitenkaan tukeneet tätä, ja tutkijat totesivat, ettei tuloksen perusteella voi sanoa, onko hoidosta hyötyä harjoituksen jälkeiseen väsymykseen [10].

Mitä yhteenvedot sanovat?

Moghadam ym. (2020) kävivät läpi ylipainehappihoitoa urheiluvammoissa. Heidän mukaansa aiheesta ollaan yhä kiinnostuneempia, mutta hyödyt pitää vielä varmistaa lisätutkimuksilla. He huomauttavat myös, että urheiluvammoissa käytetty paine on tyypillisesti 2,0–2,8 ATA [11].

Babel ym. (2026) kokosivat yhteen vuosina 2015–2024 julkaistut tutkimukset, joissa terveet urheilijat saivat ylipainehappihoitoa. Mukaan pääsi 11 tutkimusta, joista kuusi voitiin yhdistää meta-analyysiin. Ylipainehappihoidon jälkeen veren maitohappopitoisuus oli palautumisen jälkeen keskimäärin matalampi. Lyhytkestoiseen tehoon ja voimantuottoon vaikutus oli vähäinen. Tutkimuksissa käytetyt paineet ja hoito-ohjelmat vaihtelivat, ja tekijät toivovat tulevilta tutkimuksilta yhtenäisempiä menetelmiä [12].

Mitä ei vielä tiedetä?

Rehellinen vastaus on, että paljon on vielä auki.

• Tutkimukset ovat pieniä. Useimmissa on 10–40 osallistujaa. Pienissä tutkimuksissa sattuma vaikuttaa tuloksiin paljon.
• Paineet ja happimäärät vaihtelevat. Siksi tutkimuksia on vaikea verrata keskenään, ja ne vastaavat huonosti kysymykseen, mitä tapahtuu juuri 1,5 ATA:n paineessa.
• Koettu ja mitattu eivät aina kulje yhdessä. Osassa tutkimuksista osallistujat kokivat palautuvansa paremmin, mutta mittaukset eivät tukeneet sitä.
• Sokkouttaminen on vaikeaa. Ihminen huomaa usein, onko hän painekammiossa vai ei. Pelkkä rauhallinen lepohetki voi vaikuttaa siihen, miltä olo tuntuu.
• Pitkän aikavälin vaikutuksista tiedetään vähän. Useimmat tutkimukset kestävät päiviä tai muutamia viikkoja.
• Tulokset ovat keskiarvoja. Vaikka ryhmässä havaittaisiin ero, se ei tarkoita, että jokainen hyötyisi samalla tavalla.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

Tutkimusten perusteella ylipainehappihoitoa ei voi pitää varmana keinona nopeuttaa palautumista. Uudemmissa tutkimuksissa on kuitenkin havaintoja, jotka kiinnostavat tutkijoita, ja aihetta tutkitaan edelleen.

Urheilijoiden kokemukset ovat eri asia kuin tutkimusnäyttö, mutta ne kertovat, miten hoitoa käytetään arjessa. Kestävyysjuoksija Liina Winborn kertoo, miten hän sovitti käynnit harjoitteluunsa ja mitä hän niistä huomasi. Hänkin näkee hoidon yhtenä osana palautumista unen, ravinnon ja järkevän harjoittelun rinnalla.

Jos haluat lukea lisää, katso myös mitä ylipainehappihoidossa tapahtuu, onko ylipainehappihoito turvallista ja asiantuntijahaastattelumme ylipainehappihoidon tutkimuksesta.

Jos sinulla on vamma tai terveysongelma, keskustele ensin lääkärisi tai fysioterapeuttisi kanssa.

Lähteet

1. Morningstar M, Strauchman M. (2026). Hyperbaric Oxygen Therapy and Mild Hyperbaric Oxygen Therapy Are Not Synonymous: A Narrative Review. Medical Sciences (Basel), 14(3), 360. doi:10.3390/medsci14030360
2. Mekjavic IB, Exner JA, Tesch PA, Eiken O. (2000). Hyperbaric oxygen therapy does not affect recovery from delayed onset muscle soreness. Medicine & Science in Sports & Exercise, 32(3), 558–563. doi:10.1097/00005768-200003000-00002
3. Harrison BC, Robinson D, Davison BJ, Foley B, Seda E, Byrnes WC. (2001). Treatment of exercise-induced muscle injury via hyperbaric oxygen therapy. Medicine & Science in Sports & Exercise, 33(1), 36–42. doi:10.1097/00005768-200101000-00007
4. Webster AL, Syrotuik DG, Bell GJ, Jones RL, Hanstock CC. (2002). Effects of hyperbaric oxygen on recovery from exercise-induced muscle damage in humans. Clinical Journal of Sport Medicine, 12(3), 139–150. doi:10.1097/00042752-200205000-00001
5. Germain G, Delaney J, Moore G, Lee P, Lacroix V, Montgomery D. (2003). Effect of hyperbaric oxygen therapy on exercise-induced muscle soreness. Undersea & Hyperbaric Medicine, 30(2), 135–145. PubMed 12964857
6. Bennett M, Best TM, Babul S, Taunton J, Lepawsky M. (2005). Hyperbaric oxygen therapy for delayed onset muscle soreness and closed soft tissue injury. Cochrane Database of Systematic Reviews, CD004713. doi:10.1002/14651858.CD004713.pub2
7. Chen CY, Chou WY, Ko JY, Lee MS, Wu RW. (2019). Early Recovery of Exercise-Related Muscular Injury by HBOT. BioMed Research International, 2019, 6289380. doi:10.1155/2019/6289380
8. Qu C, Xu M, Lorenzo S, Huang P, Rao Z, Geng X, Zhao J. (2024). Effects of mild hyperbaric oxygen therapy on timing sequence recovery of muscle fatigue in Chinese university male athletes. Journal of Exercise Science & Fitness, 22, 305–315. doi:10.1016/j.jesf.2024.04.005
9. Qu C, Xu M, Lorenzo S, Huang P, Rao Z, Geng X, Zhao J. (2026). Mild hyperbaric oxygen therapy on subjective sleep quality, aerobic, anaerobic exercise test, brain and muscle tissue oxygenation response in Chinese University male athletes after muscle fatigue. BMC Sports Science, Medicine and Rehabilitation, 18, 181. doi:10.1186/s13102-026-01587-y
10. Yagishita K, Aizawa J, Ohji S, Hoshino T, Oyaizu T. (2025). Effect of one session of hyperbaric oxygen (2.5 ATA for 60 min) after moderate-intensity exercise on fatigue: a single-blind crossover randomized trial. Frontiers in Sports and Active Living, 7, 1690794. doi:10.3389/fspor.2025.1690794
11. Moghadam N, Hieda M, Ramey L, Levine BD, Guilliod R. (2020). Hyperbaric Oxygen Therapy in Sports Musculoskeletal Injuries. Medicine & Science in Sports & Exercise, 52(6), 1420–1426. doi:10.1249/MSS.0000000000002257
12. Babel S, Bosco G, Camporesi E. (2026). Hyperbaric Oxygen Treatment for Enhancing Athletic Recovery: A Systematic Review and Meta-Analysis. Undersea & Hyperbaric Medicine, 53(2), 305–318. PubMed 42365952